Ihan hitokseen mie täs mietin, mikä on se elämän tarkotus. Äiskä on hurahtanu, jos ei uskoon, niin johonkin kokkiryhmään ja luulee vissiin ny sit olevansa joku master cheeffi. Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavoin, et kaikki kuvittelee olevansa kokkeja. Ruokahan on, totta kai, elämän tarkotus, mutta kun niitten pöperöitten pitäs olla niinku meidän ruokavalioon sopivii, ei kaksjalkasten. Bloggaamaankaan en oo päässy pitkään aikaan, kun kaikki valokuvatkin on vaan jostain ruoka-annoksista, ei meistä. Pian tää blogikin muuttuu varmaan joksikin ruokablogiksi :(.
No jos mä täst romahtamisest selviin, niin yritän ottaa ohjat omiin tassuihin ja laittaa äiskän ruotuun. Tälleen talviaikaan on muuteski niin tylsää, kun meillä ei tapahdu mitään. Pitäskö muuttaa vaiks Imatran Rossoon, jos siellä palvelu pelais paremmin, niih!!! (Antero ja Vallu: todellakintodellakintodellakin).
AIVAN, mut hei kamut, mä jatkan mökötystä tossa mun yksityisessä mökötyskolossa ja palaan asiaan, kun tai jos jotain tapahtuu. Taitaa kyl kesä koittaa ennen sitä, mutta ainahan sitä toivossa voi elää, niinku lapamato sanos.
Tapahtumia odotellessa romahuksen partaalla oleva Herrä ÄF
No comments:
Post a Comment